Ja jokapäiväisestä
surusta, meistä jotka
musteen sijasta kastamme
kynämme votkaan, totisista
ihmisen pojista
vähän meistä jäljelle
jää: syvälle
aineen ytimeen
muisto kevyt
kuin perhosen pöly
tai sudenkorennon
tuhka.

Seuraava runo