Syvä on reisiesi kraatteri ja
kihisevä kuin koivun kyljessä
mäyrän nurin niskoin mylläämä
muurahaispesä, kivekseni
rypistät ja tyhjennät kuin
hunajaa himoava karhu
mehiläispesän: uni
ja pöly
kyyristyvät lähtökuoppiinsa
ja ruohon milloin mikin
syyttävä sormi osoittaa
milloin mitäkin tuulta.

Seuraava runo