Viskinväristä auringonlaskua
kiirettä piiskasivat oksat
viikatetta virtsatessani
tähysin Linnunrataa, kuulin
hiljaisuuden kirskunan
haistoin tyhjyyden
pistävän hajun
ja palasin (kuudentena aistina
kuudes käsky) tyytyväisenä
sisään.

Seuraava runo